Puutarhakaupunki, paino sanalla kaupunki

(Julkaistu blogissa mikkolievonen.net)

Espoon kaltaisissa nopeasti kasvavissa kaupungeissa on vaikea välttyä keskustelulta, joka tiivistyy kysymykseen: ”Saako tänne rakentaa?”. Hienosti ilmaistuna kyse on kaupunkirakenteesta, eli siitä, rakennetaanko kaupunkia tiiviisti keskuksiin vai laajalle alueelle esikaupunkialueeksi. Karkeasti yleistettynä keskustelun osapuolet voidaan jakaa kahteen ryhmään: nostalgikkoihin ja uudistajiin.

Nostalgikkojen mielestä Espoo oli valmis joskus vuoden 1972 paikkeilla. Espoo on syvimmältä olemukseltaan huvilakaupunki, eli hajautettua pientaloaluetta peltojen ja metsien keskellä, jossa liikutaan paikasta toiseen omalla autolla. Nostalgikkojen mielikuvissa Espoo on nyt, aina ja ikuisesti esikaupunkialuetta.

Uudistajat näkevät asiat toisin. Espoo on kiinteä osa pääkaupunkiseudun metropolialuetta, jonne muutetaan muualta Suomesta ja ulkomailta työpaikkojen, opiskelun ja paremman elämän perässä. Kasvava väkimäärä edellyttää nopeaa lisärakentamista sekä asumisen keskittämistä hyvien liikenneyhteyksien varrelle.

Oma näkemykseni on selvä: lukeudun uudistajiin. Mielestäni Espooseen saa ja pitää rakentaa lisää asuntoja, lisää työpaikkoja ja lisää palveluja. Minulle rakennustyömaa edustaa elinvoimaa, ei uhkaa. Uskon kaivinkoneen ja nostokurjen voimaan.

Nostalgian ongelma on, että Espoota – sen kummemmin kuin mitään muutakaan kaupunkia – ei voi säilöä ikuisesti pysähtyneeseen tilaan. Voimme ajatella tätä historiallisesta näkökulmasta. Vuonna 1951 Espoossa oli kartanoita, peltoja ja kalastajien mökkejä. Vuonna 1991 Espoosta tuli Suomen toiseksi väkirikkain kaupunki. Vuonna 2021 Matinkylästä pääsee Mellunmäkeen metrolla. Espoo on muuttunut radikaalisti sodanjälkeisinä vuosikymmeninä. Muutos on ollut jatkuvaa, näkyvää ja nopeaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että muutos pysähtyisi nyt.

Uudistumisen puolesta puhuu myös talous. Suomessa uudet työpaikat syntyvät ennen kaikkea pääkaupunkiseudulla. Työntekijät ja heidän perheensä tarvitsevat asuntoja. Yritykset tarvitsevat toimitiloja. Helsingissä ei juurikaan ole käyttämätöntä tilaa, joten on luontevaa, että uusia asuntoja ja toimitiloja rakennetaan Espooseen. Jos ei rakenneta, kysynnän ja tarjonnan laki johtaa siihen, että kiinteistöjen hinnat ja vuokrat karkaavat käsistä. Espoosta tulee liian kallis ja yritykset eivät löydä enää työntekijöitä, jotka kykenevät maksamaan asumisesta korkeaa hintaa. Koko Suomen talous kärsii, jos Espoosta tehdään pääkaupunkiseudun kasvun pullonkaula.

Uudistaminen ja kasvu on siis tärkeää, jopa välttämätöntä. Uudistamisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että Espoon erityispiirteet ja viihtyisyys sysätään syrjään kuumeisen uudisrakentamisen tieltä. On täysin mahdollista yhdistää viihtyisä kaupunki ja kasvava kaupunki.

Kun Tapiola aikoinaan rakennettiin, se esiteltiin maailmalle puutarhakaupunkina. Tähän ajatukseen kiteytyy vieläkin jotain olennaista Espoosta. Espoo on maantieteellisesti laaja alue, jossa on kaupungiksi yllättävän paljon tilaa ja luontoa. Onpa Espoolla jopa oma kansallispuistokin, eli Nuuksio. Luonnon läheisyys tekee Espoosta erityisen. Riippumatta siitä, arvostaako hoidettuja puistoja, luonnontilaista metsää tai meren läheisyyttä, Espoosta löytyy jokaiselle jotain.

Mielestäni on korkea aika hylätä haikea nostalgia ja tunnistaa Espoon kasvun mahdollisuudet. Kaupungin kasvua ei tule estää tai hidastaa, vaan sitä tulee tukea ja edistää. Samalla on pidettävä huoli siitä, että asuinalueille jää puistoja ja luontoa, jotta Espoolle ominainen viihtyisä elinympäristö säilyy.

Lopulta Espoon rakentamisessa ei ole kyse betonista ja teräksestä, vaan ihmisistä. Kyse ei ole siitä, saako Espooseen rakentaa, vaan siitä, kuka saa olla espoolainen. Uskon vakaasti, että Espoosta tekee houkuttelevan sen monipuolisuus. Tarjoamalla erilaisia asuntoja, erilaisilla asuinalueilla, Espoo palvelee erilaisia ihmisiä, erilaisissa elämänvaiheissa. Viime kädessä Espoon tehtävä ei ole olla kaupunkisuunnittelun ulkoilmamuseo, vaan asuinpaikka sadoilletuhansille ihmisille.

(Kuva: CC BY 2.0, marco_pozzo)