Alla kaksi Espoon kaupunginvaltuustossa pitämääni puhetta alkuvuodelta 2026. Ensimmäisessä puheessa (23.2.) kritisoin Espoon epäonnistumista lapsiin ja nuoriin liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa. Toisessa puheessa (23.3.) kommentoin käynnissä olevaa oppimisen tuen uudistusta, alleviivaten pienryhmien ja erityisluokkien merkitystä.
Puheenvuoro Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 23.2.2026
Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
Synkkämielisyyteen taipuvaisena ihmisenä haluan puhua siitä, missä Espoo epäonnistuu.
Arvoisa ystäväni valtuutettu Kerola puhui ansiokkaasti koulukiusaamisesta. Haluan laajentaa tätä teemaa vielä hieman enemmän lapsiin ja nuoriin yleisesti.
Tilinpäätöksen ennakkotiedoista käy ilmi, että kaupungilla on seitsemän aluetta, joissa epäonnistumme. Niistä neljä liittyy suoraan lapsiin ja nuoriin.
Koulukiusaaminen lisääntyy, kuten jo mainittu. Lasten ja nuorten hyvinvointi heikkenee. Nuorisotyöttömyys on korkealla tasolla. Ja maahanmuuttajien kotouttamisessa on puutteita, erityisesti koulutusasioissa.
Millään muulla alueella, missään muussa kokonaisuudessa, missään muussa demografisessa ryhmässä, ei ole nähtävissä samanlaista epäonnistumisten keskittymää.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Realismin nimissä on todettava, että kaupunki ei kykene ihmetekoihin. Jos nuorisotyöttömyys kasvaa Suomessa, se ei ole vain Espoon käsissä.
Meillä on kuitenkin yksi selkeä vaikuttamisen keino. Lähes jokainen espoolainen lapsi ja nuori viettää osan päivästään päiväkodissa, koulussa tai muussa oppilaitoksessa. Tämä on ensisijainen toimintakenttä, jossa pystymme vaikuttamaan.
Tämä on valtuuston voimakkain vipuvarsi.
Jos tiedämme, että vuosi toisensa jälkeen epäonnistumme lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisessa, ja jos haluamme kääntää tämän kehityksen suunnan, meidän tulee olla valmiita maksamaan siitä vaadittava hinta.
Jos olemme johdonmukaisia, koulujen ja päiväkotien määrärahoista ei kannata leikata.
Puheenvuoro Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 23.3.2026
Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
Kiitos valtuutetuille Hietanen-Tanskanen ja Järvenpää erittäin ajankohtaisesta valtuustokysymyksestä. Kannatan toivomuksia 9.1 ja 9.2.
Oppimisen tuen uudistus on käynnissä olevan lukuvuoden merkittävin yksittäinen uudistus koulumaailmassa. On hyvä huomata, että kyse ei ole vain varhaiskasvatuksesta ja opetuksesta, vaan uudistus vaikuttaa myös ehkäisevään lastensuojeluun, josta arvoisa ystäväni valtuutettu Värmälä puhui aiemmin tässä salissa.
Ajattelen, että tämä lukuvuosi on vielä uuden mallin sisään ajamista ja opettelua. Tulevina vuosina näemme tämän uuden mallin hyödyt ja mahdolliset haitat.
Selvää on, että laki ohjaa meitä nyt entistä vahvemmin siihen, että oppimisen tuki tarjotaan oppilaan lähikoulussa. Ensisijaisesti tavallisella luokalla, mutta kuten monessa puheenvuorossa on todettu, tarvittaessa myös erikseen perustettavissa pienryhmissä tai erityisluokilla.
Myös minun huoleni kohdistuu siihen, saako jokainen lapsi ja nuori varmasti opetusta pienryhmässä tai erityisluokalla, jos hän sitä tarvitsee. On täysin selvää, että jatkossakin tulee olemaan laajaa tarvetta tällaiselle ryhmässä tapahtuvalle tuelle.
Oikeanlainen tuki ei saa olla kiinni yksittäisen koulun tai Espoon opetustoimen budjetista, vaan sen tulee aina perustua lapsen tai nuoren yksilölliseen tarpeeseen.
Siksi otan ilolla vastaan tiedon, että Espoo ohjaa valtiolta tähän tarkoitukseen saadun lisärahoituksen täysimittaisesti oppimisen tukeen.
Vaikka puhummekin jälleen kaupungin talouden tasapainottamisesta ja säästökohteista, toivon, että valtuusto pitää mielessä tämän merkittävän uudistuksen ja sen asettamat vaatimukset kasvun ja oppimisen toimialalla.